ulkoasu

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kirjoitan uudessa osoitteessa!

Aloitin juuri uuden blogin osoitteessa: http://jonnanparempielama.blogspot.fi/ , jossa keskitytään treenaamiseen, ruokavalioon ja yleiseen hyvinvointiin. Tervetuloa seuraamaan! :p

-Jonna

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Helsinki!

Viime viikonloppu hurahti Helsingissä. Perjantai-ilta alkoi mukavasti, sillä ihana ystäväni tarjosi  leffanautinnon nimeltään Vuoden se kestää (ah, Simon Baker!<3). Tosin elokuva oli aika ennalta-arvattava, eikä vastannut odotuksiani.. Ihan katsottava leffa silti!:) Huomatkaa mun leffamässyt: viinirypäleitä!;p



Leffan jälkeen suunnattiin Kertun kanssa Memphikseen yksille, minä tosin valitsin alkoholittoman drinkin, voi miten tunnen itseni niin tylsäksi! Mainittakoon samaan hengenvetoon, että alkoholilakko loppui sunnuntaina, vedin sitten suutuspäissäni sunnuntaikännit.. 





Ilokseni tänään huomasin, että herkkulakko loppui jo eilen! Olen koko ajan elänyt siinä uskossa, että se loppuu torstaina, why??:D Suuntasin heti ensimmäisenä pakastimelle hakemaan jäätelöä, oij nam. Vois melkein käydä kaupasta hakee sipsiä omom! Viikonlopuksi ajattelin leipoa jotain (voileipäkakun? ), sillä Jatta ja J ovat tulossa perjantaina tänne!!<3

-Jonna

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä?

Se on nyt viiden viikon harjoittelu ohi. En ehkä vielä oo oikein tajunnut sitä. En nää nuita ihmisiä ehkä koskaan ikinä, ihmisiä, joista on tullut minulle jo arkipäivää. Tuntuu pelottavalta ajatellakkin, miten helppo on vain jatkaa eteenpäin, unohtaa heidät. Tai ei välttämättä unohtaa, pikemminkin lakata välittämästä. Tai en tiedä mikä olisi oikein sanottu.. Kuulostaa niin karulta sanoa noin, vaikka se olisikin totta. Mutta ikävä minun tulee, jotenkin haikeaa.. Mielelläni olisin jäänyt vielä..  Työporukka oli mitä mahtavin, parempaa tuskin löydän vähään aikaan.. Ilmapiiri oli niin leppoisa, rento ja huumoria täynnä. Kaikki oltiin samalla tasolla. Kiitän kyllä kovasti niin työntekijöitä kuin asiakkaitakin. Kaikesta palautteesta päätellen onnistuin harjottelussani hyvin, sain parilta asiakkaalta "läksiäislahjan", kuvia löytyy lopusta :) Yhden kirjeenkin sain, joka kovasti lämmitti sydäntä.

Aiemmin kerroin, että jouduin/pääsin Ladylinelle treenaamaan, kun "oma" kuntosali joutui konkurssiin. Nojoo.. Ladyline oli pettymys. Suoraansanottuna. Oon nyt käynyt kaksi kertaa siellä ja joo, kyllä siellä käy, mutta paljon parannettavaakin olisi. Ja ehkä liian hienon oloinen paikka minulle. Liian "hienoja" ihmisiä käy, en tunnu kuuluvani porukkaan. Ja se jos mikä on tärkeintä, että tuntee olonsa kotoisaksi, jotta viihtyy. Tuloksia kuntosalirehkintä on tuonut, huomaan sen itse, vaikken puntarilla ole käynytkään. Tunnen sen jo sisäisestä olemusestani. Olo on, yllätys yllätys, paljon parempi kun on käynyt salilla treenaamassa, tai kun ylipäätään jaksaa treenata. Olen huomannut myös muutoksia ulkoisesti kropassa. Olen kiinteytynyt ja ainakin käsivarsiin saanut ehkä jopa hieman lihaksia näkymään :D Harmi vain, ettei tullut otettua mitään ennen-jälkeen kuvia.. Täytynee etsiä jalusta ensikerran kun Kemissä käyn ja napata mukaan se jotta tällaiset kuvat olisivat jatkossa mahdollisia.

 Treenikaverit on olleet todella tärkeitä minulle tässä kuntointoilussa, joten kiitos myös heille, että tästä on tullut edes mitään :) Enää kolme salikertaa jälellä ja sitten se jää. Sitten treenaaminen on täysin kotitreenin ja lenkkien varassa, joten toivottavasti säät sallii kunnon juoksutreenien aloittamisen! Innolla jo odotan, että pääsen ulkoilmaan tuulettumaan aina päivän päätteksi, että pääsen koirien kanssa juoksemaan, laukkaamaan kaiken turhan pois.

Sitten herkkulakkoon.. Paljon ei olisi jäljellä, mutta välillä tuntuu että liian paljon. Tämän viikonlopun kun selviän niin sitten. Sitten saan syödä mitä haluan. Uskon kuitenkin, että lakko on vaikuttanut sen verran, ettei niin paljon tule herkuteltua kuin aikaisemmin. Välillä nyt on tuntunut, että tekisi mieli palkita itsensä jotain hyvää syömällä. On siinäkin tapa! Jospa tämäkin hieman karsiutuisi pois ja tulisi hieman terveellisempi tapa tilalle.. Aina kannattaa yrittää.

Tähän loppuun laitoin kuvia kun käytiin J:n kanssa juoksuttamassa tyttöjä Paltaniemen jäällä. Ihan lopussa kuvat saamistani "läksiäislahjoista".













Huomenna menen napikselle katsomaan Suvi Teräsniskaa, joten sen kunniaksi loppuun yksi Suvin biisi, kuunnelkaa sanat tarkkaan ja antakaa sen pistää miettimään. Elämä ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, ankeaa. Monesti unohtaa miten hyvin kaikki on. Liian usein takertuu elämänsä epäkohtiin, jotka ei todellisuudessa ole niin suuria. Ikinä mikään ei ole sellaisesti täydellistä, miten itse haluaisi. On todella hieno taito osata elää hetkessä, sillä silloin huomaa parhaiten hetken täydellisyyden. Silloin kykenee kunnolla nauttimaan, elämään täysillä.  Itsellä monesti kun huomaan hetken kauneuden tulee kyynel silmäkulmaan. Se on hieno hetki. Parhaimpia elämässä. Niinpä pyrin kokoajan, aina elämään niin hetkessä kun voin, ja aina kun huomaan olevani liian kyyninen muistutan itseäni hetken kauneudesta, siitä miten kovasti haluan pyrkiä ajattelemaan kaikesta jotain hyvää, positiivista. Miten kovasti yritän, se ei aina riitä. Joskus tuntuu että olen niin huono ihminen, Varsinkin kun vertaan itseäni muihin. Mutta se on suurin virhe. Ikinä ei saisi vertailla. Jokainen on sellainen kuin on. That`s it ja sillä siisti. Ollaan omia itsejämme ja nautitaan elämästä, nautitaan hetkestä. Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina?




-Jatta

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Real beauty sketches



Katsoin hetki sitten todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän videon. Rupesin pohtimaan miten kriittisiä me olemme omasta ulkonäöstämme ja mitä me oikein ajattelemme omasta itsestämme. Videolla nainen kuvailee kasvojenpiirteitään häneen selin olevalle taiteilijalle, joka piirtää hänestä kuvailujen mukaan piirroksen. Toisen kuvan taiteilija piirtää jonkun muun kuvaillessa samaa naista. Lopuksi nainen vertailee kahta kuvaa, ja huomaa miten erilaisia kuvat oikein ovatkaan. Suosittelen kaikkia katsomaan videon ja pohtimaan tätä asiaa! Voit katsoa sen täältä.

-Jonna

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Only miss the sun..

Heissulivei! Pikakuulumiset täältä Kajaanista; harjoittelu on mennyt oikein hyvin, paremmin kun ehkä odotin. Viimenen viikko lähti tänään pyörimään, tuntuu hieman haikeelta jo nyt.. Herkkulakko on pysynyt.. tai ei ihan.. jäi kiinni, myönnän. Isällä oli synttärit viime torstaina ja sillon tuli syötyä voileipäkakkua, eihän se vielä niin paha oo? No.. siskonpojalle jäätiin J:n kanssa kiikkiin sipsin syönnistä.. mutta se ite syötti mulle niitä! HMH, en minä muuten! No joo, tosi tiukkaa on tehnyt.. Monta kertaa oon meinannu jo luovuttaa. Onneksi oon vaan niin sisukas ja itepäinen luonne, että eiköhän tämä loppuun asti viedä, ei vaan lasketa tuota hairahdusta ;) 

Kuntoilukin on hyvällä mallilla, vielä viimenen viikko jäljellä salitreeniä, sitten alkaa lenkkeily. Ärsyttää vain hieman kun sali jossa kävin sulki yllättäen ovensa ja nyt joudun hieman säätämään että saan toisella salilla käytyä loput maksamastani ajasta.. Tai en tiedä voinko sanoa että varsinaisesti ärsyttää, hieman outoahan se on ja hämmentävää..No tänään pääsen sitten testaamaan Ladylinen. 


Sen kummempia höpöttelemättä tässä muutama kuva viime viikoilta:









Mulla on ollu hirvee matkakuume jo muutaman päivän.. Oon nähny monta unta jo ulkomaanreissuista.. Yhtenä yönä olin siskojen kanssa menossa ulkomaille auringon ottoon ja päätettiinkin lähtee Berliinin kautta viimehetkellä. Toisena yönä olinkin Barceloonassa  (sinne on ikävä, tahdon käydä siellä vielä uudestaan). Tänään sitten etsin koneelta lomakuvat ja fiilistelin niitä. Edellä kuva Rhodokselta, viime kesältä.





-Jatta

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kerttu in town!


Ystäväni Kerttu tuli aamulla Helsingistä hiusten värjäykseen ja leikkaukseen meidän asiakaspalveluun.


Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen suuntasimme nälkäiset nassumme kohti Amarilloa. Ah, miten hyvää!




Kun jo huutavaksi yltynyt nälkä saatiin hiljennettyä, lähdimme jäljittämään tatuointipaikkaa, josta K oli varannut ajan ensimmäiseen tatuointiin. Voin sanoa, että alko hieman heikottaa siinä sivusta seuranneena miten veri tihkui ihon pintaan..:s


Unohdin illalla ottaa tatuoinnista kuvan, mutta onneksi K lähetti minulle tänään tämän, jotta tekin näette tämän kauniin tuotoksen. K pääsi kerättyjen sielujen kansioon. Milloin on minun vuoro?:D


Iltapalaksi mussuteltiin patonkia, omommom..


Loppuun vielä kuva lauantaipäivän herkkuateriasta. Kerrankin sattui olemaan alennuksessa kunnon pihvit!:p

-Jonna

Want what you have.

Mikä tekee meisät onnellisiksi? Toiseksi suurin syy siihen, että ihmiset ovat onnettomia, on se, että he haluavat sitä, mitä heillä ei ole. Haluaisitko sinä enemmän kuin mitä sinulla on nyt? Rankaisetko itseäsi siitä, ettei sinulla ole sitä, mitä haluat?  Ajatteletko naapurillasi tai kaverillasi olevan jotakin parempaa kuin mitä sinulla on? Oliko taloudellinen tilanne ennen parempi? Oliko sää parempi silloin 'vanhoina hyvinä aikoina'? Olitko ennen terveempi kuin nyt? Vuokra maksaa kokoajan vain enemmän ja ruokakaupoissa hinnat vain nousevat nousemistaan? Jos kuulostaa tutulta, kärsit riittämättömyyden oireyhtymästä!

Ei ole ihme, ettet ole onnellinen.. Ajattele mitä mielessäsi liikkuu. Ajatuksesi taistelevat kokoajan todellisuutta vastaan, eikä siinä ole mitään järkeä. Mitä järkeä olisikaan alituisessa vertailemisessa? Kuinka se auttaisi sinua elämään tässä hetkessä, nyt? On fakta, ettet ehkä ole taloudellisesti yhtä hyvässä tilanteessa kuin aiemmin. On myös tosi, että vuokrat nousevat, sille vaan et yksinkertaisesti mahda mitään.

Et voi koskaan olla onnellinen, jos mielesi valtaa ajatus siitä, millaista elämän pitäisi olla, vaikka se ei sellaista ole.



Kuvitteletko, että saavutukset ovat tie menestykseen ja onneen? Kun valmistun yliopistosta ja saan hyväpalkkaisen työpaikan, olen menestynyt (ja olen onnellinen). Kun menen naimisiin hyväpalkkaisen miehen kanssa, saan kauniin kodin ja kaksi lasta, olen menestynyt (ja olen onnellinen). Kun terveyteni on hyvä, olen menestynyt (ja olen onnellinen). Onko tämä totta? Tapahtuuko elämässä näin? 

Esimerkkitilanne: Olet joutunut istumaan suurimman osan elämästäsi pyörätuolissa. Fysioterapeutin avulla opit kävelemään viimeinkin kainalosauvojen avulla. Tämä on tärkeä askel elämässäsi eteenpäin ja koet itsesi menestyneeksi.
Olet todella aktiivinen henkilö ja murrat jalkasi juoksulenkillä. Joudut turvautumaan kainalosauvoihin pari kuukautta, etkä tunne itseäsi ollenkaan menestyneeksi. 

Tilanteet eivät muutu, vaan oma suhtautuminen on tärkein vaikuttava tekijä. Odotukset määräävät suhtautumisen, ja odotukset perustuvat käsitykseen siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jos sinusta jokin tapahtuma on hyvä asia, olet onnellinen. Jos et, olet onneton. It's simple! Tapahtuma on samanlainen kokijan suhtautumisesta riippumatta. 

Jos sinulla kuluu paljon aikaa sen haluamiseen, mitä sinulla ei ole, kannattaa tarkastella omia odotuksia. Nyt varmaan huomaat, että olet pitänyt tiedostamattasi huolen siitä, ettet mitenkään voi olla täysin onnellinen. Kuka päättää tekeekö jokin asia sinut onnelliseksi tai onko se sinulle hyväksi? Minkälaisella mittapuulla sellaista mitataan?  Sinun täytyy opetella tuntemaan itsesi, sillä vain sinä tiedät siihen vastauksen. 

Miksi et haluaisi sitä, mitä sinulla on, sen sijaan että haluat sitä, mitä sinulla ei ole?

Yritä hetken ajan haluta vain ja ainoastaan sitä mitä sinulla on. Tarkastele tämänhetkistä elämääsi. Mitä teet? Missä istut? Mitä tunnet? Älä arvioi näitä asioita, katso vain, mitä elämässäsi tapahtuu tällä hetkellä. Hengitä syvään. Miltä tuntuisi, jos haluaisit täsmälleen sitä, mitä sinulla on juuri nyt? Mitä jos voisit haluta vain sitä? Mitä jos tuntisit että kaikki on juuri näin täydellistä? Jos tuntisit, ettet haluaisi muuttaa yhtään mitään? Miltä nyt tuntuu? Koe tunne oikein todella ja koe mitlä tuntuu haluta juuri sitä, mitä sinulla on tällä hetkellä. Eikö mieli tunnukin heti rauhallisemmalta?



Toivottavasti saitte tästä jotain irti, eikä tämä ollut ihan liian monimutkaisesti kirjoitettu.. Toivon myös, että olette tämän tekstin lukemisen jälkeen edes hieman aiempaa onnellisempia.:)

-Jonna